Kiireisen ja "touhurikkaan" heinäkuun vilskeessä Luigi ennätti suunnitella ja valmistaa tämän Sarvipää-korun, nimeltään Sarven Tyrsky. Tilaustyö Metsähallitukselle.

Koru luovutettiin Perämeren kansallispuiston 20-vuotispäivillä Sarven saaressa pidetyssä tilaisuudessa. Korun haluttiin olevan merellinen, teemalla: Meri ja maa kohtaa. Luigi on mielestäni aika onnistuneesti saanut tuohon keramiikkakoruun meren kuohun ja vaahtopäät. Aaltojen sileäksi hioma ajopuu sopii todella hyvin tuon Sarven Tyrskyn teemaan. 

Ja tästäkin minä olen ylpeä. Monta,monta vuotta sitten toin pienen Mustialan ruusun-alun isosysterini puutarhasta Etelä-Karjalasta.

Tänä kesänä tuo vieläkin pieni ruusu innostui kukkimaan kolmella kukalla. Minun oli ihan pakko taittaa siitä yksi nuppu sisälle maljakkoon. Aivan ihana tuoksu tuossa kukassa on, ja se kesti monta päivää. Parina aiempana kesänä sade on heti "pieksänyt" ilmestyneet nuput. Tuskin olen ennättänyt käydä niitä katsomassa,kun ne ovat olleet jo maassa.

Tämän pikkuruusuni "emoa" kävin taas ihailemassa pari viikkoa sitten. Siellä se tuoksui monine kukkineen. No, ei mikään ihme. Onhan se n. 800 km etelämpänä,kuin tämä minun "ruusunen". Ja olisikohan sen hoitokin vähän parempaa,kuin tuo minun hoitamattomuuteni.

Tätä "veturi-vanhusta" piti käydä taas moikkaamassa.

Lapinlahden Liisan ja Matin Aseman kauttahan se meidän matkareittimme kulki. Kovin surkean näköiseksi on päässyt tuo veturi ruostumaan. Minäpä muistan,kun pikkutyttönä sain olla tuollaisen veturin "konehuoneessa". Vai oliko se "uunihuone". Muistan,kuinka veturin lämmittäjä lappoi pitkiä halkoja tulisen kuumana hehkuvaan uuniin. Veturinkuljettajan tyttärenä minä pääsin ainakin kerran isäni matkaan . En edes enää muista, minne matka Kemistä suuntautui. Luultavasti pohjoiseen, Aavasaksalle. Enkä minä muistaakseni ollut vielä kovin vanha. En vielä kouluikäinen.

Voi,kun joku kunnostaisi tuon veturivanhuksen. Jos edes vähän maalia saisi pintaan!

Minun pikku lomani kesti vain neljä päivää ja sitten olin taas touhussa mukana. Kippovalimohan oli avoinna joka päivä koko heinäkuun. Nyt elokuussa sunnuntait pidetään "huilipäivinä".

Nyt meinaan "huilia" vähän tuolla sohvalla ja laittaa "puikot töihin". Se on sitä, että puikot heiluu ja minä rentoudun :o)

Oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonlopun jatkoa toivottaa Irina.

Tämän kauniin ruusun sain äitienpäivänä Piukun ja Luigin porukoilta.

Kukkia ja nuppuja siinä oli yhteensä kolmisenkymmentä. Puolet nupuista jäi kyllä aukeamatta. Nyt tuo ruusu odottaa istutusta ulkoruukkuun. Jos se innostuisi kasvattamaan uusia kukkivia versoja.

Tässä sitten se "yllätyskukkija". Siis yllätys on se, että tämä orkidea innostui kukkimaan jo toisen kerran puolen vuoden sisällä (hoidostani huolimatta!)

Kolme jo auennutta kukkaa ja kaksi nuppua. Viime talvena tämä vaj. kaksivuotias orkidea kukki kahdella kukalla. Tuo edellinen kukkavarsi näkyykin tuon oikeanpuolimmaisen kukan yläpuolella. Siis tuo vasemmalle sojottava pieni "piikki". Ylöspäin näkyy se "alkuperäinen" kukkavarsi.

Vasemmalla oleva orkideani ei ole suostunut kukkimaan uudelleen (pyynnöistäni huolimatta). Lehtiä se nytkin on työntämässä. Samanlainen hoito sillä kyllä on kuin "kaverillaan". Tässä tämä minun pieni "orkideatarhani" sitten onkin. Muutaman (vissiin pari) aikoinaan saamani orkidean olen harmikseni saanut "hoidettua pois päiviltä". Mutta näistä minä olen tosi ylpeä!

Kippovalimon kesäkukkia löytyy sitten täältä.

Amppeleissa kukkivia petunioita, lumihiutaleita, miljoonakelloja mm. Orvokin, lobelian ja petunian taimia. Ja amppelitomaatteja mm.

Huomenaamulla me kannetaan taas nuo kukkaset pihalle. Toivottavasti saadaan poutapäivä. Ja lämpimämpi kuin tämä päivä.

Huomenna meillä Kippovalimossa on muutenkin mukava päivä tiedossa. Odotettuja ja mieluisia vieraita saadaan puolenpäivän jälkeen. Toivottavasti ilma suosii Matleenaa ja Tainaa.

Harmi vain,että Seijasisko ei päässyt käymään, kun putiikki ei ollut tänään auki. Olisi ollut mukava taas tavata. Jospa sitten myöhemmin.

Mukavaa sunnuntaipäivän jatkoa toivottaa Irina.

Syötävän hyvännäköistä sikki/merinovillalankaa. Ihanan tumman suklaan väri. Katsokaa itse.

Kismet-levy katosi jo ja olipa hyvää :) Tämän ihanan Vappu-nautinnon minulle tarjosi Näppi. Bongasin hänen blogissaan tasaluvun ja näin mahtavan palkinnon sain. Tosi herkullisen väristä huivilankaa, jollaiseen en ole vielä tutustunutkaan.  Sopivaa huivimallia olen jo tuolle etsiskellyt. Suklaan lisäksi paketissa oli kaunis kissakortti.

Sydänlämpöiset kiitokset sinulle Näppi. Aivan ihanaa lankaa, täällä minä tuijottelen tuota silkin kiiltoa. Mistä löysitkin näin ihanaa huivilankaa?

Ja lisää ruskeaa, suklaisia nämäkin.

Tyttöjen Kippovalimon uutta tuotantoa. Punasavesta dreijattuja purkkeja.

Tässä sitten vaaleita motteja sydänkuviolla. 

Oikein hauskaa huomista Vapun-päivää toivottelee Irina.