Kaikkea sitä pitää ihmisen kokeilla! Haalauduttiin Luigin kanssa aamulla anivarhain Kemin Lumilinnaan. H....moinen viima ja lumimyträkkä oli vastassa, kun monen muun yhtä uhkarohkean kanssa kannettiin tavaraa tiskiin! Piukku oli viisaampi keksiessään synttärikakun leipomisen juuri täksi päiväksi. Lupasi kyllä olla valmiina seuraavaan tempaukseen (mitä sitten keksimmekin!)

Lumilinnassa järjestettiin ensimmäistä kertaa (niin luulen) Peräpohjolan Markkinat. Taisipa meitä olla parikymmentä myyntipöydän varannutta.

Lunta sai harjailla tossujen ja lapasten ym. päältä useammin kuin kerran!

Tästä päivästä lähtien kunnioitan entistä enemmän markkinamiehiä ja -naisia (niitä oikeita). Tuo ulkona myynti (varsinkin talvella) ei ole mitään herkkua! Yhteistuumin päivän päätteeksi totesimme Luigin kanssa: Ei ole meidän laji! Paleltuneet varpaat, sormet, kaikki on todisteena siitä. Ja syy ei ollut ainakaan vaatteiden vähyys. Toppahousujakin oli tuplasti pitkän hameen (perinneasu) alla. Osasyyhän saattoi kyllä olla tuo kurja ilma. Aurinko varmasti olisi parantanut asiaa kummasti. Mutta kun se ei halunnut tulla esiin!

Terttu kyllä tepasteli melko tyytyväisenä ihmisjoukossa.


Lämpimät toppaukset varmaan olivat tarpeen. Arttu ja Terttuhan ovat varmaan tottuneet tuohon mereltä puhaltavaan tuuleen.

Lumilinnan sokkeloihin ei ollut aikaa tutustua. Taidetaanpa tehdä tutustumismatka Lumilinnaan uudemman kerran. Ja taatusti valitaan aurinkoinen päivä (sekin luultavasti vielä tulee).


Saunanlauteilta varpaansa ja sormensa tunnon takaisin saanut Irina toivottelee hyvää illanjatkoa.