Tällainen pehmeä ja lämmin paketti saapui jo monta päivää sitten.
Voitin Risuliisan blogi-kilpailussa. Suuret kiitokset tästä käsiä, jalkoja ja tottakai mieltä lämmittävästä yllätyksestä. Ja vielä suuremmat anteeksipyynnöt tästä etanan hitaudesta. Luulin laittaneeni blogiisi tiedon paketin saapumisesta, mutta enpä ollutkaan.
Ja kuinka iloinen olen noista lapasista ja sukista. Minuun näet pätee se vanha sanonta: Suutarin lapsella ei ole kenkiä.
Minun sukkani ja lapaseni ovat usein muiden neulomia. En "muka" koskaan ennätä tehdä itselleni mitään neuleita. Tai onko lie mukavampi neuloa muille.
Lapaset pääsevät varmaan ensi lumilla merelle tehtäville hiihtolenkeille. Ja sukat lämmittävät samalla minun aina palelevia varpaitani.
Lämmin kiitos Risuliisa ja anteeksi hitauteni.
Johtuneeko tuo aikailu näistä vanhoista avaimista, enpä tiedä.
Meille on Piukun ja Luigin kanssa tapahtunut aika isoja asioita tässä viikon aikana.
Ainakin omasta mielestämme. Ei aina oikein tiedetä, ollaanko tulossa vai menossa.
Nämä avaimet saimme käsiimme kolme päivää sitten ja PALJON, PALJON MUUTA.
Ja se muukin on yhtä vanhaa noiden avaimien kanssa.
Tarinalle on taatusti jatkoa luvassa.
Hyvää sunnuntai-illan jatkoa toivottelee Irina
Kommentit