Kiireisen ja "touhurikkaan" heinäkuun vilskeessä Luigi ennätti suunnitella ja valmistaa tämän Sarvipää-korun, nimeltään Sarven Tyrsky. Tilaustyö Metsähallitukselle.

Koru luovutettiin Perämeren kansallispuiston 20-vuotispäivillä Sarven saaressa pidetyssä tilaisuudessa. Korun haluttiin olevan merellinen, teemalla: Meri ja maa kohtaa. Luigi on mielestäni aika onnistuneesti saanut tuohon keramiikkakoruun meren kuohun ja vaahtopäät. Aaltojen sileäksi hioma ajopuu sopii todella hyvin tuon Sarven Tyrskyn teemaan. 

Ja tästäkin minä olen ylpeä. Monta,monta vuotta sitten toin pienen Mustialan ruusun-alun isosysterini puutarhasta Etelä-Karjalasta.

Tänä kesänä tuo vieläkin pieni ruusu innostui kukkimaan kolmella kukalla. Minun oli ihan pakko taittaa siitä yksi nuppu sisälle maljakkoon. Aivan ihana tuoksu tuossa kukassa on, ja se kesti monta päivää. Parina aiempana kesänä sade on heti "pieksänyt" ilmestyneet nuput. Tuskin olen ennättänyt käydä niitä katsomassa,kun ne ovat olleet jo maassa.

Tämän pikkuruusuni "emoa" kävin taas ihailemassa pari viikkoa sitten. Siellä se tuoksui monine kukkineen. No, ei mikään ihme. Onhan se n. 800 km etelämpänä,kuin tämä minun "ruusunen". Ja olisikohan sen hoitokin vähän parempaa,kuin tuo minun hoitamattomuuteni.

Tätä "veturi-vanhusta" piti käydä taas moikkaamassa.

Lapinlahden Liisan ja Matin Aseman kauttahan se meidän matkareittimme kulki. Kovin surkean näköiseksi on päässyt tuo veturi ruostumaan. Minäpä muistan,kun pikkutyttönä sain olla tuollaisen veturin "konehuoneessa". Vai oliko se "uunihuone". Muistan,kuinka veturin lämmittäjä lappoi pitkiä halkoja tulisen kuumana hehkuvaan uuniin. Veturinkuljettajan tyttärenä minä pääsin ainakin kerran isäni matkaan . En edes enää muista, minne matka Kemistä suuntautui. Luultavasti pohjoiseen, Aavasaksalle. Enkä minä muistaakseni ollut vielä kovin vanha. En vielä kouluikäinen.

Voi,kun joku kunnostaisi tuon veturivanhuksen. Jos edes vähän maalia saisi pintaan!

Minun pikku lomani kesti vain neljä päivää ja sitten olin taas touhussa mukana. Kippovalimohan oli avoinna joka päivä koko heinäkuun. Nyt elokuussa sunnuntait pidetään "huilipäivinä".

Nyt meinaan "huilia" vähän tuolla sohvalla ja laittaa "puikot töihin". Se on sitä, että puikot heiluu ja minä rentoudun :o)

Oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonlopun jatkoa toivottaa Irina.